Tiedostavan kuluttajan vaatekriisi

30.3.2020

Aikuisuuden kynnyksellä, opiskeluista työelämään siirtyessä, tulee tarve päivittää vaatekaappia. 

Opiskelijamenoissa toimineet vaatteet eivät tunnukaan enää hyvältä työelämässä. Maailmantuskaa potevalle tilanne aiheuttaa lisää tuskaa, shoppailu ei tuo nautintoa. Sanoisin olevani tiedostava kuluttaja. 

 

Vaatteisiin liittyy monia ongelmia: ympäristöasiat puuvillapelloista ompelimoon, työntekijöiden ihmisoikeudet, laaduttomat materiaalit, muodin nopeat syklit, käytön eli pyykkäämiset ympäristövaikutukset sekä lopulta tekstiilijäte. Vähäisimpänä mutta arjessa olennaisimpana tunne, mikä vaatteista tulee. Tunnenko itseni asialliseksi, uskottavaksi, viihdynkö vaatteissani?  

 

Edustuspäivien eli kouluvierailuiden, tapahtumien ja palaverien luottovaatteet. Kuva: Miia Palovaara

 

Vuoden työssäoloaikana olen kuluttanut vaatteisiin enemmän rahaa kuin opiskeluaikana yhteensä, mutta ostanut vähemmän vaatteita. Opiskellessa ostin kirppareilta, nykyään välttelen kirppareita ja pyrin hiomaan vaatekaappini sisällöstä yksinkertaista, vaatekriisitöntä kokonaisuutta. Kirppareilta mukaan lähti erikoisuuksia, joita en käyttänytkään, koska se oli halpaa. Toisaalta, olen löytänyt kirppareilta myös kaksi vaatekaappini helmeä: harmaan villapaidan sekä sinisen kašmir-poolon. Kumpikin käytössä jatkuvasti. Viimeisen vuoden vaateostokset olen tehnyt huolella; tuotantoon, materiaaliin ja laatuun perehtyen. Olen harkinnut ja jättänyt välilehden auki viikoiksi, palannut liikkeeseen hypistelemään yhä uudelleen. Ostokseni ovat ajattomia, pääasiassa kierrätyskuidusta valmistettuja perusvaatteita.  

 

Voisin jauhaa löytöjeni hienoudesta ja suosikkimerkeistäni loputtomasti, mutta ehkäpä on syytä avata vaateteollisuuden haittoja. Miksi minusta on tullut tiedostava kuluttaja? 

 

Verta, hikeä ja t-paitoja -sarja pakottaa katsomaan vaatetuotantoa silmästä silmään. Kuva: Márton Jelinkó / Warner Bros 

 

Vaatetuotannon ongelmat tulivat laajan yleisön tietoisuuteen viimeistään ompelimon katon romahtaessa Bangladeshissa ja sitä seuranneen vaatevallankumouksen myötä. Puuvillatuotannon veden kulutuksesta ja muista haitoista on puhuttu pitkään, mutta vasta Stacey Dooleyn: Totuus halpamuodista -dokumentin  katsomisen myötä minulle selvisi ristikoista tutun Aral-järven kohtalo. Veden johtaminen puuvillaviljelmille kuivatti maailman neljänneksi suurimman järven. Tässä kuussa Yle julkaisi sarjan Verta, hikeä ja t-paitoja, jossa se lähetti suomalaisia vaikuttajia tutustumaan vaatteiden tuotanto-oloihin Myanmariin. Sarjan katsominen on ollut paikoitellen raastavaa, kun tekstiilien tuotannon ongelmia on näytetty niin läheltä, prosessia on kuvattu kaltaiseni kuluttajan näkökulmasta. Suurin osa maailmassa valmistetuista vaatteista ostetaan länsimaissa ja monen vaatekaapista löytyy vaatteita, joita ei ole monesti käytetty. Pyykkikoneen rikkoutuessa monet meistä selviävät viikkoja puhtaissa vaatteissa. Muutaman vuoden aikana olen kiikuttanut kirpparille kolme kestokassillista vaatteita, ja silti vaatteita on kaapillinen. Tarvitsemmeko niin paljoa vaatteita? 

 

Vaatteiden käytön jälkeen tulee toinen ongelma, jäte. Tekstiilienkierrätyksestä MOT teki juttua helmikuussa. Kierrätyksessä on omat ongelmansa, eikä vaatteiden huono laatu tai seosmateriaalit helpota asiaa. Parhaiten kiertää puhdas puuvilla. MOT:n jälkimainingeissa trashionista, kierrätysmuodin ammattilainen Outi Pyy teki selkeän kaavion helpottamaan tekstiilijätteen lajittelua kotona. Tekstiilijätteen kierrätykseen on tulossa muutos, Paimioon valmistuu vuoden päästä poistotekstiilien käsittelylaitos yritystekstiilijätteelle sekä pilottivaiheinen laitos kotitalouksien poistotekstiilien käsittelyyn.   

 

Tämän kaavion olen tulostanut vaatekaappini oveen lajittelua helpottamaan, vaikka yleensä kyllä kulutan vaatteeni loppuun. Kuva: Outi Pyy 2020

 

Olen myös opetellut pitämään aiempaa parempaa huolta vaatteistani. Tuuletan käytön jälkeen ja pyrin pidentämään pesuväliä, korjaan jos tarve vaatii. Farkkujen vetoketjua en saanut itse vaihdettua, joten turvaudun ammattiompelijan apuun. Ehkäpä takin nappien kanssa pitäisi myös luottaa ammattilaiseen, omalla korjauksella nappeja saa ommella jatkuvasti. Sen kirpparilta löytyneen villapaidankin olen jo ehtinyt paikkaamaan. 

 

 

Ja ne minun lempimerkit, joiden ilosanomaa jaan kaikille tutuille ja tuntemattomille:

 

Pure Waste, suomalainen kierrätyskuitujen edelläkävijä.

Sidoste, tamperelainen sukkamerkki, yksi Pure Waste -kankaiden ja -lankojen käyttäjistä.

Alpa, jyväskyläläistä designia, eettistä tuotantoa ja ajattomia neuleita.

 

Siinäpäs se lista olikin, lyhyt ja ytimekäs.

Please reload

Viimeisimmät
Please reload

Arkisto
Please reload

Avainsanat
Please reload

Seuraa meitä
  • Instagram Social Icon
  • Facebook Basic Square
  • Twitter Basic Square

Pidä Lappi Siistinä ry     Urheilukatu 9-11 a 4     96100 Rovaniemi    

 

Y-tunnus 0676047-3    

 

posti[at]pidalappisiistina.fi    

 

+358 (0)400 66 55 44